Cool photos from the trip

ratrace

Nyt on kotiuduttu tänne takatalvien maahan ja sulauduttu takas oravanpyörään. Ajattelin lisäillä tänne vielä muutamia kuvia reissun varrelta ihmisten ihailtavaksi. Vajaan kuukauden oon nyt ollu suomessa ja nyt alannu selailemaan näitä reissukuvia. Aikamoinen ikävä takas maailmalle siinä kyllä tulee ku muistelee mitä kaikkea on kokenut ja nähnyt.

Last part: one more month in Thailand

Tonsain Deep water sooloilua

tää hullu paikallinen kiipes jonnekki 20m korkeuteen

 Laguunireitin alusta

 hidden lagoon

 Bungalowimestan raflasta Changilla

näkymät Railey beachille

 The Beach

 Kajakoimassa Changilla

 Sukeltamassa <3

 Valintojen maailma

Koh Changilla vietettiin Siirin vikaa viikkoo ja tehtiin kaikkee kivaa. Joka tarkottaa Siirin mielestä sitä et maataan koko päivä rannalla :). No tuli siel rannal makoiltuaki joka päivä, mutta ainaku mulla kävi aika pitkäks nii piti keksii jotain aktiviteettia. Parin päivän ajeltiin mopolla ympäriinsä, saaren tiet on länsipuolella tosi mutkasia ja täynnä jyrkkiä mäkiä, joten mopoilu oli aika siistiä. Myös Siiri ajoi mopolla ja mä istuin kyydissä, ja voin sanoo et ei oo vähään aikaan pelottanu niin paljoo. Mut pysyttiin kyl hyvin tiellä ilman mitää kommelluksia. Meiän bungalowi oli aika hyvässä paikassa 5m päässä rannasta lukuunottamatta sitä, että viereisessä baarissa oli kunnon megabailut 2 kertaa viikossa. Toisiin niistä mentiinki ja taidettiin olla vikat jotka poistu baarista nukkumaan. Mopoilun lisäks käytiin kajakoimassa, vajaan kilometrin päässä oli saari joka oltiin nähty jo yheltä näköalapaikalta ja päätettiin meloa sinne. Sielä oli aika paratiisimainen pikku ranta ja palmumetsä sen takana, joten fiilis oli ku Robinson Crusoulla. Muutenki koko kajakointi retki oli ihan täydellinen! Samana iltana katottiin ehkä hienointa auringonlaskua rantavedessä minkä oon ikinä nähny, no ja joo romanttisinta myös. Olihan sitä myös pakko mennä sukeltamaan sielä. Päiväreissu makeella paatilla hyvässä seurassa kristallinkirkkaassa vedessä sukeltamista, kannelta veteen pomppimista, hyvää ruokaa, se oli täydellistä.

No kaikki ei kuitenkaa ollu ihan täydellistä, nimittäin aika Koh Changilla alko loppumaan ja Siirin lento takas Suomen pakkasiin lähestymään. Päivää ennen lentoo lähettiin Changilta muutaman tunnin yöunien jälkeen taas dösällä kohti bankkaria. Kello oli sen verran paljo ku päästiin perille et päätettiin jäädä hotelliin lähelle lentokenttää, ettei tarvi seuraavana aamuna hirveen aikasin herätä. Seuraavana päivänä sit haikein mielin saatoin Siirin kentälle ja jäin ite tänne helteeseen värjötteleen. Onneks ei ihan yksin kuitenkaa tarvi olla koska myös jo Australiassa tavatut Flo ja Julia olivat bangkokissa joten otin taksin keskustaan ja tapasin heidät. Pari yötä Bangkokissa ja sit otettiin suunta kohti etelää taas. Vajaan 20h (14h dösää + venailua + 3h minivan + longtailboat) reissun jälkeen löydettiin ittemme päämäärästä, eli Ton Sai Beachilta läheltä Krabia. Paikka on tunnettu yhtenä maailman parhaista kiipelypaikoista ja sen oli näkönenki. Spidermanille sopivaa kalliota jokapuolella, koko paikkaa ympäröi varmaan korkeimmillaan 100m korkeet kallionseinämät. Muutenki lähialueella riittäis yhelle ihmiselle varmaan uusia reittejä kiivettäväks muutamaks tuhanneksvuodeks. Me käytiin Flon kanssa Deep water soloing -päiväreissulla, eli ilman kummempia varustuksia kiipeilemässä veden päällä olevilla kallioilla. Kiipee niin ylös ku pääsee/uskaltaa ja hyppää sit veteen. Oli kyl yks reissun hienoimmista kokemuksista ehdottomasti! Tonsain vieressä on suositumpi ja turistimpi mesta nimeltä Railey Beach, mistä pääsee kapuamaan aivan älyttömän siistiä ja melko vaikeeta reittiä pitkin laguunille mitä ympäröi n. 70m korkeet pystysuorat kallioseinät jokapuolelta. No koska edellisenä iltana oli satanu kaatamalla oli reitti sinne entistäki hankalampi koska joka paikka oli liukkaan mudan peitossa. Välillä reitti on niin jyrkkä että on pakko käyttää köyttä ja mudasta johtuen alas päin meneminen kävi aika vauhdikkaasti käsien hyvin köydessä liukuen. Vaikka Oltiinki kuran peitossa ja shortsit pilalla tän seikkailun jälkeen, nii suosittelen ehdottomasti kaikkia jotka pystyy käymään sielä, sillä vaikka se onki aika turistirannan vieressä nii sielä ei silti mitään ihmistungosta oo, koska isot venäläiset pullukkaturistit ei vaan yyksinkertasesti pääse sinne.

Mä olisin viihtyny tonsailla varmaan viikkokaupalla, mutta koska oltiin liikkeellä porukalla nii pitää tehä vähä kompromisseja ja lähettiin Koh Phi Phille. Phi Phi on Krabin ja Phuketin välissä oleva saari, tai oikeastaan saaret noin 40km päässä molemmista kaupungeista. Siitä ja paikan epäaidon kauniista maisemista johtuen se on myös aika suosittu lomakohde. Meil ei ollu oikein muuta tavotetta sen suhteen, ku että käydään kattomassa The Beach -elokuvan paratiisiranta. Siitä oliki tehty sit kunnon päiväretkikohde, ku päästiin paikanpäälle longtailboatilla nii ranta oli täynnä muskeliveneitä ja jengii. Olihan se biitsi+maisemat yhdistelmä niin hieno ettei varmaan montaa samanlaista maailmasta löydy, mut tuli kyl sellanen samanlainen fiilis ku Angkor Watissa et olis varmaan viel 100 kertaa hienompaa jos se ei olis täynnä ihmisiä. Yöelämä phiphillä oli samaa luokkaa ku Koh Phanganilla, viinaa myytiin sankokaupalla jokatoisessa kojussa kadun varressa ja beach baareissa meininki oli psykedeelinen. Ja voi sitä kusen määrää mikä sinne rantaveteen lorotetaan joka yö ja seuraavana aamuna perheet uiskentelee sielä. Yks juttu vielä mikä jäi Phi Philtä mieleen , että sielä ei ollu oikestaan lainkaan katukoiria niinku varmaan koko lopussa kaakkois-Aasiassa, johtuu kuulemma siitä että se on muslimi-saari ja muslimit ei tykkää koirista.

Oli aika taas vaihtaa maisemaa ja minnekkäs muualle ku sinne minne menin ihan ekana ku Thaimaaseen tulin, eli Taolle. Oli taas pikku pyrähdys ku ekana muutama tunti veneellä Krabille, sit dösällä Shuratthaniin ja sit taas yö-lautalla Taolle. Tollaset alle 20h reissut ei tunnu enää missään. No perille ku päästiin nii majotuttiin tuttuun ja turvalliseen Mr J:n bungalowiin. Sukeltamaan oli taas muutaman viikon tauon jälkeen päästävä nii lähin sit heti seuraavana päivänä Koh Tao Diverssin mukaan sukelteleen, hauskaa oli vaikkei mitään uutta ja ihmeellistä näkynykkää. Iltapäivällä vuokrattiin Flon kaa kawasakin krossiprätkät ja lähettiin katteleen et minkälaisia kinttupolkuja saarelta löytyy. Oli vähä eri meininki ku jollain perus skootterilla ajellessa ku ylämäessä tuli sen mopon hyytymisen pelon sijasta pelko et se keulii ympäri. Luotettiin itteemme niin paljo et otettiin varmuuden vuoks kypärätki vaikka mopojen vuokraaja kovasti yritti selittää et ei poliisia kiinnosta ja se ei meinannu ymmärtää et ne on ihan omaa turvallisuutta varten eikä poliisia. Seuraava päiväki viel kierreltiin "vuoristoteitä" ja voi sanoo et vaik tää pieni saari onki nii tääl on paljon nähtävää ku vaan jaksaa ettii. Ainaki ihan huimia näköalapaikkoja löydettiin muutama ja muutama pienempi ja salaisempi biitsi. Koh Tao Diverssilla oli joku siivouspäivä juttu, et mennään tohon läheiselle Sairee Reeffille keräileen kaikkee roskaa summuuta mikä ei sinne veden alle kuulu pois sieltä. Oli ilmanen sukellus mulle ja samal vähä hyväntekeväisyyttä. Oli myös mielenkiintosta hommaa ku ei oikein tienny mitä sielt tulee vastaan, monta pätkää siimaa mitä sai veitsen kaa irrotella sieltä, pulloja, muovi paloja, virveli ja vaikka mitä muuta paskaa. Käytiin myös muutamana iltana satamassa kalassa Flon kaa mut ei oo viel onnistanu, tavotteen ois saada ainaki muutama kalmari. Muutettiin tänne Tao Tong Villaan vähä rauhallisemmille mestoille nyt loppuajaks, mut eihän täs hirveesti oo viel rauhotuttu ku Flo ja Julia oli vähä saatäny viisumijuttujen kaa ja ne joutu lähtee Burmaan visarunille hakeen uudet leimat passiin. Eilen illal ne lähti ja pitäis tänään tulla jossain vaihees takas, ellei niit oo laitettu Burmalaiseen vankilaan viruun ku leimat oli menny muutamal päiväl vanhaks.

Meikäl on tässä nyt enää 5 päivää reissuu jäljel et vähiin käy pikkuhiljaa ja kohta koittaa paluu karuakin karumpaan arkeen. Mutta kyllä täälä on jo sen verran aikaa vietettyki et koti-ikävä alkaa oleen aika kova ja ootan innolla näkeväni lunta melkein vuoden tauon jälkeen. Tietenki eniten on ikävä kaikkia rakkaita ihmisiä! Ja myös Suomalaista ruokaa ja maitoa. Suomessa varmaan kirjotan tänne viel jotain mut tää on nyt varmaan täältä matkan päältä viimminen juttu. Kiitos kaikille jotka on jaksanu seurata tätä Blogia ja toivottavasti joku on saanu jotain inspiraatiota lähtee pois sieltä pakkasesta koska maailma on aika paljon isompi paikka ku mitä sieltä katottuna näyttää jos ei koskaan oo hirveesti missää ollu. Mulle tää oli nyt eka tällänen pitempi matka mutta ei varmasti viimminen! Kiitti

Phnom Penh ja Vietnam

                                           Mui Nen hiekkaerämaassa

                                           kalloja killing fieldseiltä

                                                         teksti kertoo

                                           S-21:n vankeja

                                           Mui Nen aallot privaattibiitsillä

                                                       Mui Nen satama

                                            Palmuja

                                                        auringonlasku Vietnamissa


Phnom Penhissä vietettiin kolme päivää tutustuen maan raakaan lähihistoriaan. Käytiin S-21-nimellä tunnetussa vankileirissä/kidutusleirissä, missä tuhansia ihmisiä oli kidutettu kuoliaaksi ja näännytetty nälkään Cambodian sisällissodan aikaan 1975-1979. Käytiin myös kuuluisilla killing fieldseillä missä tapettiin samoihin aikoihin kymmeniätuhansia miehiä, naisia ja jopa lapsia. Paikka on myös täynnä suuria joukkohautoja ja sinne oli myös pystytetty muistomonumentti minkä sisällä on tuhansien uhrien pääkallot. Raa'asta ja surullisesta historiasta huolimatta Cambodialaiset on kyllä tosi rennon ja ystävällisen olosta porukkaa. Toisena päivänä nukuttiin pitkään, mutta Joonas heräs aikasin ja kävi ampumaradalla testaamassa AK-47:aa. Meikä on saanu rytkytellä armeijassa jo sen verran et 40$/lipas oli vähä liian suolanen hinta siitä kokemuksesta. Singolla ampumisesta olis joutunu maksaan jo 350$, eli aika helvetin kallista touhua toi, mut kai ne joutuu maksaan jotain suojelurahoja valtiolle et ne saa pitää tota rambobisnestä pystyssä. Kolmantena päivänä sit oltiinki koko päivä toreilla pyörimässä ja jotain pientä tarttuki vähä mukaan vaik rinkka onki aivan liian täynnä.
Sit oli aika taas vaihtaa maisemia, koska oltiin saatu hoidettua asiat nii et lennetään Vietnamin pääkaupungista Ho Chi Minhistä eli Saigonista Bangkokkiin 15.3. , Joten otettiin dösä Phnom Penhistä Saigoniin. Muuten ei varmaan täällästä lenkkii oltais tehty, mut halusin viel kuukauden leiman mun passiin thaimaata varten ja maita pitkin rajan yli menemällä saa vaan 2 viikon leiman. Ja oltais varmaan lennetty suoraa Phnom Penhistä, mut koska Suomen kansalaiset ei tarvi viisumia Vietnamiin jos on maassa alle 2 viikkoa nii ajateltiin et samalla käy sit kattomassa senki. Niinpä saavuttiin sit Saigoniin ja ajateltiin et ollaan saatu kaupunkilomailusta taas tarpeeksemme hetkeks nii lähettiin heti seuraavana aamuna kohti Mui Nea, meren rannalle. Merta ei oltukaan nähty n. 1.5 kuukauteen joten sitä oliki jo tullu yhtä kova ikävä ku muumipeikolla. Mui Ne oli sellanen venäläisten pakettimatkailijoiden taivas, kaikki mainokset ja ravintoloiden menut oli venäjäks ja muutenki koko paikan puhutuin kieli tais olla vietnamin sijasta venäjä. Niitä speedo-uikkareita oli sit koko pääranta aivan pullollaan. Yks päivä jaksettiin katella sitä meininkiä, mut sit saatiin tarpeekseen ja mopot alle ja ajettiin rannikkoa pitki pohjoseen vähä tyhjemmille rannoille. Sielä oli kans joku pakettimatkakohde valmistumassa mutta kaikki hotellit oli suurimmaks osaks viel rakennusvaiheessa joten rannalla ei ollu oikestaan ketään muuita ku me.
Sit våähä aktiviteeteista, eli toi pääranta on myös täynnä kitesurffareita, eli tollasen liitovarjon ja wakeboardin tapasen laudan kaa liihottaa veden päällä älytöntä vauhtia. Ois ollu aivan jäätävän siisti kokeilla sitä, mut sit selvis et perus 3 päivän alkeiskurssi on 500$ nii jäipä sit se homma siihen. Ehkä jollain toisel reissul sit. No mut ei se haitannu koska sieltä autiolta rannalta löyty mesta mistä saatiin vuokrattuu surffilauta!!! Ja aallotki oli paljon paremmat ku päärannalla, missä  oltiin otettu Joonaksen kaa bodyboardit jo ekana päivänä ja sählätty niitten kaa. Ei voi taas tarpeeks hehkuttaa kuin siistii oli surffata. On siin vaa nii siisti fiilis aina ku saa aallon ja pääsee laudan päälle seisoon ees hetkeks.
Käytii kattoo myös vähän matkan päässä olevat isot hiekkadyynit, meininki oli niinku jostain Saharasta: hiekka pöllys nii et sitä oli kaikki paikat täynnä ja tarpominen sielä tuntu siltä ku olis ollu jossain leffas. Pikkupojat vuokras siin tienreunas jotain liukureita joilla oli tarkotus lasketella dyynejä alas, mut siitä ei kyl tullu mitään. Yks päivä oltiin Siirin kaa vaan jonku hotellin uima-altaalla pötköttään ja ottamas aurinkoo. Tuli myös syötyä krokotiilipihvi aamupalaks.
Yhteenvetona vois sanoo et Vietnamis oli ihan kivaa mut ei varmaan ihan heti tuu mentyy takas ku jäi vähä taksi- ja ravintolalaskukusetuksista sellanen fiilis et ihmiset on  epärehellisiä ja haluaa vaan hyötyä turisteista. Mukava oli palata takas Thaimaaseen. Lennettiin Saigonista Bangkokkii ja saman päivän viel minivanilla Koh Changille. Tuli automatkal keskusteltuu politiikasta jonku fabun kaa joka työskenteli jossain firmassa mikä edisti Thaimaan kehitystä demokraattisemmaks valtioks.